torstai 30. kesäkuuta 2011

Kaupunkikasvimaan seurantaa

Tomaatti 1.7.2011


Yrttimaa 22.5.2011

Yrttimaa, pt 2 / 22.5.2011

Perunamaa / 22.5.2011

Perunamaa, 19.6.2011

Yrttimaa, 19.6.2011

Yrttimaa, pt2 / 19.6.2011

Perunamaa / 30.6.2011

Yrttimaa pt 2 / 30.6.2011

On siellä joulukuusikin. 


Yrttimaa / 30.6.2011




Sattumus 1: Rajasaaren koirapuisto



Myönnettäköön. Tänne ei noppa vienyt, vaan brasilialainen rantapummi Mauno Manolito. Mutta koska koirattomana ihmisenä koirapuistoon - tai oikeammin koirasaareen - ei varmasti muutoin eksyisi, niin ajattelin, että kyllähän tämäkin vierailu käy sattumuksesta ja ansaitsee paikkansa blogin ensimmäisenä kohteena.



Matkalla Rajasaareen törmäsimme ihanaan Regatta-kahvilaan, jossa santsikupista maksetaan 5c - asiakkaalle! Pullakin oli erittäin makoisa...




Regatan terassilla Mauno Manolito vaatii saada tietää, missä on se koirapuisto, josta koko ajan puhutaan, mutta jonne ei vieläkään näköjään olla päästy. Käytimme parin kilometrin kävelyyn kohtuullisesti aikaa - pitihän jäätelöllekin pysähtyä aina tilanteen niin salliessa!




Rajasaaressa on siis koirapuisto - ihana saari metsäpolkuineen, kallioineen ja rantoineen. Ja vapaana kirmaavine koirineen.
Siellä se häämöttää. Nyt pitää enää keksiä, miten sinne pääsisi ilman, että joutuu rikkomaan sääntöjä.




Koirat ovat leikkisällä tuulella, ja voisin vaikka vannoa, että ainakin meidän seurueen rantapummilla oli autuas hymy naamallaan, kun se kirmaili koirakavereiden kanssa pitkin maita ja mantuja. Ja jos me suomalaiset emme tyypillisesti hississä saa sanotuksi sanaakaan niin koirapuistossa tämä vanha stereotypia saa kyllä kyytiä. Koirien sosiaalisuus näemmä tarttuu!

Rantapummi löysi muuten rakkaudenkin (taas): Maunolla on tapana ihastua leikattuihin poikakoiriin, juosta innokkaana niiden perässä ja käyttää hurmaamistaktiikkana hyvin luolamiesmäistä tapaa louskuttaa kovaa ja (melko) korkealta. No okei, Mauno Manolito on briardi, joten ääni ei välttämättä ole korkea, mutta kova se on. Eikä taktiikka edes toimi; lämpöä ei tule, oli volyymit kaakossa tai ei. Ehkä se on sama meillä ihmisilläkin - epätoivoinen vonkuminen ei ainakaan minua ole kovin pitkälle rakkauden valtatiellä vienyt.

Epäonnisten pokaustaktiikoiden lisäksi Maunolla on harhaantunut käsitys omasta koostaan ja se kuvittelee olevansa söpö pieni sylikoira. Jalkani ovat eri mieltä.



Kotimatkalla Mauno sommitteli rastaansa kukkakoristeet kunnon hippityyliin. Sievää